Mitä ne tietoisuustaidot oikein ovat?                       

Tietoisuustaidoista puhutaan nykyään jo paljon ja aika usein samassa lauseessa mindfulness -käsitteen tai -harjoitusten kanssa. Itse käytän vain tietoisuustaito -sanaa ja tarkoitan sillä hyväksyvää, tietoista läsnäoloa, joka tässä hetkessä ei arvota, suodata tai pyri muuttamaan mitään. Tekemisen tilasta siirrytään tietoisesti olemisen tilaan, jossa sekä itseen että maailmaan suhtaudutaan myötämielisesti ja hyväksyvästi. Itselleni tietoisuustaitojen harjoittelu on jokapäiväistä ja pidän sitä keskeisenä myös terapia– ja ohjaustyössäni.

Miksi tietoisuustaitoja kannattaa harjoitella?

Tietoisuustaitojen (mindfulnessin) vaikutuksista ja hyödyistä on tehty paljon tutkimuksia ja tulokset ovat osittain aika huikeaakin luettavaa. En tässä ala kaikkia mahdollisia hyötyjä luettelemaan, mutta voisin tiivistää, että ne liittyvät sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Itselleni tärkeimpiä motivaattoreita ovat olleet itsetuntemuksen lisääntyminen, ajatus- ja tunnelukkojen työstäminen sekä stressin laantuminen.

Toisaalta tietoisuustaitojen hyötyjen korostaminen on hieman ristiriidassa sen kanssa, että eniten tietoisuustaidot vaikuttavat meihin silloin, kun emme varsinaisesti pyri niillä saavuttamaan mitään. Fokus on tarkoitus pitää tässä hetkessä, jolloin tulevaisuuteen suuntautuneet tavoitteet eivät ole olennaisia. Itse läsnäolo, huomion antaminen esimerkiksi omalle keholle tai tunteille hyväksyvästi, on ”se juttu”. Ponnistelu ja pyrkiminen lakkaa, hermosto rauhoittuu ja sitä kautta hyödyt tulevat aikanaan. ”Tulokset” voivat tulla joskus piankin, mutta usein (esimerkiksi pitkään jatkuneessa stressissä) ne vaativat paljon toistoja.

Kehotietoisuus

Valitettavan usein yhteytemme kehon ja mielen välillä on katkonainen tai jopa kokonaan poikki.  Tuskinpa on ihmistä, joka ei olisi joutunut säilömään kehoonsa tuskallisia tunteita, joille sillä hetkellä ei ole ollut tilaa. Suomalaisina olemme myös oppineet, että negatiivisia tai voimakkaita tunteita ei ole turvallista näyttää. Kaikki ”tuntematon” on kehossamme ja siellä se pysyykin niin kauan, kunnes tulemme siitä tietoiseksi ja voimme jollakin tavalla sen purkaa. Siksi kehotietoisuuden harjoittelu on tärkeintä perusharjoitusta, mikäli haluaa päästä käsiksi omiin tunteisiin, myös niihin haudattuihin.

Tämä voi kuulostaa pelottavalta ja onkin hyvin tavallista, että me hyvin pitkään välttelemme itsemme ääreen pysähtymistä. Usein vasta umpikujassa ollessamme olemme valmiita kokeilemaan jotain ”uutta”. Mutta toki kannattaa muistaa, että monet saavat kehotietoisuusharjoituksista jo hyvin pian helpotusta esimerkiksi stressiin, nukkumiseen, vastustuskykyynsä, kipuihinsa tai vaikkapa keskittymiskyvyn haasteisiin. Opimme myös reagoimaan kehomme viesteihin paremmin, huomaamme milloin tarvitsemme lepoa tai liikuntaa, emmekä toimi niin helposti kehoamme vastaan.

Kehotietoisuuttaan voi harjoitella tekemällä erilaisia kehotietoisuusmeditaatioita, hengitysharjoituksia, jooga- tai muita tietoisia liikkeitä ja myös ihan arjessa suuntaamalla huomiotaan niin usein kuin mahdollista kehon tuntemuksiin. Jokainen voi mielestäni löytää itselleen sopivia tapoja, haasteena on enemmänkin se, että saa harjoittelustaan säännöllistä tai toistuvaa. Pikatietä harvoin osuu kohdalle, sinnikkyyttä siis vaaditaan.

Aisti- ja tunnetietoisuus

Aloittelevan tietoisuustaitoharjoittelijan kannattaa edetä siten, että kehotietoisuuden lisääntyessä mukaan otetaan aisteihin liittyviä tietoisuusharjoituksia.  Ulkona kävellessä voi alkaa tietoisesti kiinnittämään huomiota esimerkiksi luonnon erilaisiin yksityiskohtiin, miltä ne näyttävät tai tuoksuvat? Miltä linnunlaulu oikeasti kuulostaa? Syödessä voi hidastaa tahtia ja antaa itselle mahdollisuus todella maistaa kunnolla erilaisia makuja. Näiden arkiharjoitusten lisäksi myös meditoidessa voi keskittyä esimerkiksi ääniin (silmät kiinni) siten, että pyrkii kuulemaan kaikki äänet yhtä aikaa. Voi kokeilla, pystyykö kuulemaan äänet siten, ettei lähde niitä mielessään mitenkään erottelemaan tai analysoimaan, vaan pelkästään kuulemaan.

Tunteemme tuntuvat kehossa, vaikka usein miellämme asian niin, että tunteet ovat vain mielessämme.  Tunteiden tunnistaminen kehossamme auttaa meitä hyväksymään ja säätelemään tunteita. Sen sijaan, että pakenisi tunnetta, tekeekin sille tilaa olla kehossa. Omien tunteiden tunnistamista ei siis voi erottaa kehotietoisuudesta, joka muodostaa perustan tunnetyöskentelylle. Monilla ihmisillä suru tuntuu rinnassa, jännitys vatsassa, stressi hartioilla jne, mutta yleistykset eivät pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Ja tunteilla on myös monia kerroksia, joita voi keho- ja tunnetietoisuusharjoitusten kautta lähteä kuorimaan ja vapauttamaan.

Tietoisuus ajatuksista – mielen myllystä

Aktiivisen mielen myllyn tunnistaa itsessään varmaankin jokainen; mielessä pyörii tuhansia ajatuksia, jotka ketjuttuvat toisiinsa tai jäävät pyörimään kehää pitkäksi aikaa. Ajatuksemme liittyvät yleensä aina joko menneeseen tai tulevaan, me ikään kuin sisäisesti selostamme kaikkea näkemäämme ja kokemaamme, kaikki omalla tavallamme. Oman historiamme perusteella me tulkitsemme asioita ja annamme niille merkityksiä. On huimaa oivaltaa, että omat tulkintamme ja uskomuksemme eivät ole yhtä kuin totuus. Ajatuksiinsa saa etäisyyttä, kun alkaa suhtautumaan niihin mielensisäisinä tapahtumina ja tarkkailemaan niitä ikään kuin neutraalisti.

Täysin läsnäollessamme mielemme hiljenee. Voimme joskus päästä tähän tilaan esimerkiksi luonnon kauneuden äärellä, jolloin ikään kuin sulaudumme havaintoomme ilman tarvetta selittää sitä mitenkään. Meditaation avulla monet pyrkivät kokemaan tämän saman lumoavan läsnäolon tilan. Paradoksaalisesti se kuitenkin tuntuu pakenevan meitä sitä kauemmas, mitä enemmän ”ponnistelemme” sen eteen. Läsnäolon ja vapauden ajatuksista voikin saavuttaa vain sallimisen ja hyväksynnän kautta.

Uuden ajan taitoja

Nyt kun elämme nopeasti muuttuvassa ajassa ja maailmassa, jossa taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset uhat ympäröivät meitä, tarvitsemme uudenlaista tietoisuutta koko elämästä ja ihmisistä.  Ei ole itsekästä ottaa aikaa itselleen ja kehittää omia tietoisuustaitojaan – se ei poissulje sitä, etteikö voisi myös toiminnan tasolla tehdä tekoja paremman maailman hyväksi – päinvastoin se mahdollistaa toiminnan, joka kumpuaa pelon sijasta avarammasta tietoisuudesta.