Suomalaisessa asuva häpeä

Häpeän sosiaaliset ja kulttuuriset juuret

Häpeä on hyvin tuttu tunne suurimmalle osalle suomalaisista. Kasvamme jo lapsena tietynlaiseen häpeäkulttuuriin. Kasvatukseemme on perinteisesti kuulunut moitteella ja rangaistuksella ohjaaminen, muihin vertailu ja tunteiden vähättely tai ohittaminen.  Kulttuurimme ihailee itsensä hillitsemistä ja rationaalisuutta – eli juuri päinvastaisia ominaisuuksia, jotka ovat lapsille luonteenomaisia.  Häpeän juuret ovat siis sosiaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissa  ja sieltä ne siirtyvät meihin yksilöihin.  Meihin suomalaisiin vaikuttavat edelleen myös sota-ajan traumat. Esivanhempiemme rajut sotakokemukset jouduttiin lukitsemaan sisälle, niistä ei puhuttu, vaan tuskaa hukutettiin usein alkoholiin ja/tai väkivaltaan. Puhumattomuus ja kyvyttömyys käsitellä tunteita siirtyi näin eteenpäin tuleville sukupolville.

Häpeää voidaan nimittää myös sosiaaliseksi kivuksi. Puhutaan myös häpeätraumasta, joka tarkoittaa kroonista häpeää, jonka taustalla (siellä ihan syvällä) on hengissä selviytymisen pelko. Häpeään liittyy voimakas riittämättömyyden tunne. Tunne, ettei ole oikeanlainen, ettei ansaitse ehdotonta rakkautta. Jo varhaisessa vaiheessa meille kehittyy erilaisia suojautumismekanismeja, joiden avulla suojaamme itseämme kestämättömiltä tunteilta. Näistä suojautumismekanismeista saattaa tulla aika hallitsevakin osa itseämme. Koemme ne osaksi identiteettiämme, jolloin todellinen aito minuus jää piiloon, joko osittain tai jopa kokonaan.

Tapoja, joilla torjumme häpeää, ovat yleisesti kontrolli, perfektionismi ja syyttely. Kontrollin tarve voi kohdistua lähes kaikkeen, koska tunteita täytyy niin voimakkaasti tukahduttaa. Negatiivisuutta ja epätäydellisyyttä vältetään kaikin keinoin pyrkimällä olemaan täydellinen. Täydellisyyden tavoittelu taas saa aikaan jatkuvan riittämättömyyden tunteen.   

Sukupolvelta toiselle kulkeva häpeätrauma on usein tiedostamatonta. Vanhemmat yrittävät kyllä parhaansa ja tekevät sen, minkä uskovat olevan oikein. Suomessa on vahva yksin pärjäämistä ja työn tekemistä ihannoiva kulttuuri. Ihmisyydelle, herkkyydelle ja tunteille ei juurikaan ole ollut sijaa. Ja kun ihminen ei ole yhteydessä tunteisiinsa, hän ei myöskään pysty tukemaan lapsiaan olemaan yhteydessä omiin tunteisiinsa. Näin häpeätrauma kulkee eteenpäin, mutta uudella sukupolvella on aina mahdollisuus työstää häpeäänsä ja löytää luonnollista yhteyttä itseensä ja toisiin.

Häpeästä vapautuminen

Jokainen, joka alkaa tiedostaa omaa häpeätraumaansa, alkaa myös sisimmässään toivoa siitä vapautumista. Jokaisen tie on erilainen ja erimittainen. Häpeästä on kirjoitettu hyviä kirjoja ja aloittaa voi vaikkapa lisäämällä omaa ymmärrystään häpeän synnystä ja sen monista eri kerroksista. Itse suosittelen Kaisa Peltolan kirjoittamaa Häpeän alkemia -teosta, joka avaa asiaa hyvin syvällisesti. Pelkkä tieto ja älyllinen ymmärrys ei kuitenkaan vie vielä kovin pitkälle, vaan tarvitaan omakohtaista häpeän kohtaamista ja työstämistä.

Omat todelliset tunteet ja tarpeet löytyvät kehollisuuden kautta. Siksi ensisijaista on elvyttää omaa kehotietoisuuttaan, kykyään olla omassa kehossa ja alkaa tuntemaan sen turvalliseksi.  Harjoituksia ja ohjeita kehotietoisuuden lisäämiseksi löytyy kirjoista, netistä ja tietenkin monilta eri terapeuteilta tai valmentajilta. Kehotietoisuus syntyy kehossa läsnäolemisen kautta, järkeilystä ja mielen myllystä kehoon laskeutumalla. Kehotietoisuus avautuu myös tietoisen hengittämisen myötä. Syvään hengittäminen ja erityisesti pitkä uloshengitys aktivoi parasympaattista hermostoa. Keho ja mieli saavat viestin, ettei hätää ole ja silloin syntyy turvaa kohdata tunteita. Tunteen kohtaamisessa on kysymys tunteen sietämisestä, sen sallimisesta ja sen kanssa olemisesta.

Tärkeää on myös opetella olemaan lempeä ja rakastava niitä minuuden osia kohtaan, jotka ovat jääneet vaille rakkautta ja hyväksyntää. Kun keho reagoi häpeäkokemusten keskellä ja mieli myllertää, itselleen on hyvä puhua rauhoittavasti ja myötätuntoisesti. Näiden turvakokemusten myötä hermostomme alkaa muodostaa uusia yhteyksiä ja uudenlainen tunnekokemus mahdollistuu. Häpeä on siis hermoston stressitila, jota paranemisprosessissa aletaan korjaamaan. Usein tarvitsemme rinnalle ja avuksi myös toisen ihmisen kannattelua.

Mikäli kaipaat toista ihmistä jakamaan omaa häpeän taakkaasi, voit olla yhteydessä Kultasykkeen Tarjaan. Voit varata aikasi täältä: https://kultasyke.fi/varaa-aika/ tai täältä: https://valitseterapia.fi/terapeutit/tarja-kulju/#provider-detail-calendar