Oletko jatkuvassa ylivireystilassa? Miten opit rauhoittamaan hermostoasi?

Stressiin liittyvä hermoston ylivireystila vaikuttaa olevan nykyajan vitsaus. Uni ei tule tai se katkeaa kesken yön, aamulla on väsynyt olo. Päivällä keskittyminen on huonoa, muisti pätkii, olo on ärtyisä. Tällaiseen ylivireään olotilaan voi myös tottua. Voi olla vaikea enää tunnistaa rauhallista ja hyvää oloa, kun se on niin kaukana normaaliarjesta.

Stressi on voinut saada alkunsa siitä, että toiminta (esim. työ tai opiskelu) on alkuun ollut hyvinkin innostavaa ja tyydytystä tuottavaa, eikä aktiivista vireystilaa ole halunnutkaan ajaa alas. Kaikenlainen ylivireystila kuormittaa kuitenkin kehoa ja mieltä jatkuessaan pitkään. Palautumisjaksojen puuttuminen aiheuttaa ongelmia ja voi pahimmillaan johtaa keskushermoston ns. virransäästö- eli alivireystilaan. Tuolloin ihminen masentuu ja toimintakyky mahdollisesti romahtaa.

Miten autonominen hermosto toimii?

Jotta omaa vireystilaansa oppisi säätelemään, on hyvä ymmärtää, miten ihmisen autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto toimii.  Se jakaantuu kahteen osaan -sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon – joilla molemmilla on tärkeä tehtävä. Tasapainoisesti toimiva hermosto vaihtelee tarkoituksenmukaisesti sympaattisen ja parasympaattisen toiminnan välillä. Silloin vireystila pysyy tilanteeseen nähden sopivana eikä liiallisia yli- tai alivireystiloja pääse syntymään.

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun meidän tulee tarttua toimeen ja suoriutua tehtävistä. Parasympaattinen hermosto puolestaan aktivoituu levossa ja auttaa kehoa palautumaan. Molemmat toimivat autonomisesti, ilman tietoista kontrollia. Reaktioita voi silti oppia säätelemään.

Stressin yhteydessä puhutaan usein  kehon  ”taistele tai pakene” -reaktiosta (sympaattinen hermosto on aktiivinen), jossa keho varautuu ulkoiseen uhkaan ja keskittää kaikki toiminnot hengissä pysymiseen. Adrenaliini ja kortisoli ottavat vallan hormonitasolla ja kaikki välittömälle selviytymiselle tarpeettomat kehon toiminnot hidastuvat. Ongelmia alkaa kehittymään, jos hätätilaksi tulkittu tilanne ei menekään ohi kuormituksen jatkuessa. Tuolloin parasympaattinen hermosto ei pääse hoitamaan hommiaan eli rauhoittamaan sykettä, hengitystä ja verenpainetta – eikä palauttamaan muitakaan kehon normaalitoimintoja.  Parasympaattisen hermoston tehtävänäon säädellä rauhasten, verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja. Kaikki nämä siis häiriintyvät jatkuvassa stressitilassa.

Miten oppia toimivaa stressinsäätelyä?

Oman vireystilan säätelyä voi oppia, kun pysähtyy ja tiedostaa asian. Ihan ensiksi voi alkaa tekemään itselle sopivia rentoutus-, läsnäolo- ja hengitysharjoituksia. Etenkin hengitysharjoituksilla saadaan nopeasti ja tehokkaasti aktivoitua parasympaattista hermostoa. Stressitilassa ihminen alkaa hengittää pinnallisesti ja sydän lyödä nopeammin. Helppo ja nopea tapa rauhoittaa itseään onkin hidastaa hengitystään tietoisesti. Hitaasti ulos hengittäminen laskee sydämen sykettä ja rauhallinen hengittäminen viestii myös hermostolle, että kaikki on hyvin. Silloin sekin voi rauhoittua.

Hengitysharjoituksia voi tehdä myös muiden seurassa. Toiset eivät huomaa, että hengität eri lailla, mutta saattavat kyllä aistia olotilasi muutoksen. On havaittu, että kun kokouksessa yksi osallistuja säätelee hermostoaan hengittämällä hitaasti, muutkin osallistujat rauhoittuvat.

Työssä ja opiskelussa on äärimmäisen tärkeää pitää taukoja, vaikka aikataulut kuinka painaisivat päälle. Tutkimuksissa on todettu, että kun pitää taukoja työpäivän aikana, palautuminen työpäivän jälkeen käynnistyy nopeammin kuin jos taukoja ei ole pitänyt.

Yksilölliset tavat palautua vaihtelevat. On hyvä, jos tunnistaa, millaiset palautumistavat toimivat itsellä. Esimerkiksi introvertti tarvitsee omaa, rauhallista aikaa palautuakseen. Introvertti voi nauttia sosiaalisesta elämästä, mutta tarvitsee vastapainoksi yksinoloa. Ekstrovertti puolestaan ammentaa energiaa muista ihmisistä ja voi kuormittua liiasta yksinolosta.

Osa meistä on myös erityisherkkiä (tai traumatisoituneita), jolloin ympäristön ärsykkeet kuormittavat keskimääräistä enemmän.  Erityisherkän on tärkeää saada vapautusta turhista ärsykkeistä, esimerkiksi oman huoneen tai luonnon merkitys voi korostua.

Monet stressaantuneet ihmiset huomaavat saavansa hyvää oloa luonnossa liikkumisesta (esimerkiksi metsä tai ranta), miellyttävän musiikin kuuntelemisesta, laulamisesta tai jostain luovasta puuhasta, johon ei liity mitään suorittamista tai tavoitteellista. Myös lemmikkieläinten läheisyyden ja hoitamisen on todettu lievittävän stressiä, laskevan verenpainetta ja lisäävän mielihyvähormonien tuotantoa. Lemmikki opettaa meille myös läsnäoloa; tässä hetkessä olemista ilman huolta tulevasta hetkestä.

Emme tietenkään voi unohtaa toisen ihmisen kosketuksen tärkeyttä. Kosketus voi olla parisuhteessa tapahtuvaa hellää ja hyväksyvää läheisyyttä (seksin kanssa tai ilman), mutta yhtä hyvin myös ystävän tarjoamaa halausta tai kädestä pitämistä.  Onneksi  nykyisin on tarjolla myös paljon hyvää tekeviä kosketushoitoja. Ei tarvitse olla loppuunpalanut tai sairas mennessään kosketushoitoon. Hoitoa voi hakea itselleen myös ennaltaehkäisevässä mielessä tai ikään kuin säännöllisenä ”huoltotoimenpiteenä”.  Yksi nimenomaan syvärentoutumiseen tähtäävä hoitomuoto on Brain Relief -hoito, jossa aktivoidaan parasympaattista hermostoa.  Oman, juuri itselle sopivan hoitomuodon ja hoitajan voi löytää, kun rohkeasti kokeilee erilaisia hoitoja ja hoitopaikkoja.