Tunnelukot pähkinänkuoressa

Tunnelukot syntyvät meihin etupäässä lapsuuden ja nuoruuden aikana, kun meidän perustarpeemme eivät tule kohdatuiksi ”oikealla tavalla”. Tuolloin tunnelukot syntyvät ikään kuin suojaamaan meitä ja auttamaan selviytymisessä. Niiden alkuperä on siis positiivinen, mutta aikuisuudessa nämä samat tunnelukot ja selviytymiskeinot aiheuttavatkin meille haasteita, emotionaalista vaille jäämistä ja ihmissuhdevaikeuksia.

Meillä kaikilla on tunnelukkoja – enemmän tai vähemmän – heikkoja, vahvoja ja kaikkea siltä väliltä. Skeematerapian mukaan tunnelukkoja on 18 erilaista ja esimerkiksi tunnelukkotestien avulla voidaan selvittää, mitä ne kenelläkin ovat. Kannattaa kuitenkin huomata, että kykymme löytää omat tunnelukkomme on paljolti kiinni siitä, miten paljon olemme jo tehneet itsetutkiskelua. Vastaaminen tunnelukkotestien kysymyksiin ei ole aina helppoa, koska emme välttämättä tunnista omia tunteitamme tai reaktioitamme. Tunnelukot myös menevät yleensä limittäin ja lomittain toistensa kanssa, mikä myös hankaloittaa ”faktatiedon” saamista omista tunnelukoista. Ja lisäksi vielä on hyvä huomata, että ensiksi löytyvien tunnelukkojen takaa saattaa tunnelukkotyöskentelyn seurauksena löytyä ”uusia” tunnelukkoja. Työskentelyn tavoitteena onkin yleensä hyvä pitää ns. ydintunnelukkojen löytymistä, sillä se johtaa syvempään vapautumiseen tunnelukkojen vallasta.

Moodit

Tunnelukkojaan voi lähteä tarkastelemaan myös siitä näkökulmasta, millaisia moodeja itsestään löytää. Moodi tarkoittaa kullakin hetkellä vallitsevaa mielentilaa. Useat meistä voivat huomata, kuinka jotkut tilanteet nostavat meissä esiin tunteita, joiden alkuperän voi sijoittaa omaan lapsuuteen tai nuoruuteen – tilanteisiin, joissa jäimme vaikeiden tunteidemme kanssa yksin, ilman tukea. Tulimme ehkä sivuutetuksi, laiminlyödyksi, mitätöidyksi tai jopa hylätyksi. Aikuisuudessa haavoittuneen lapsen moodi saa meidät reagoimaan ja tuntemaan kuten lapsi – reaktiomme näyttäytyy tilanteeseen nähden ylisuurena tai ”järjettömänä”. Haavoittuneen lapsiosan tunteet liittyvät useimmiten pelokkuuteen, hylätyksi tulemiseen, yksinäisyyteen, epäonnistumiseen tai ahdistumiseen. Haavoittuneen lapsen moodissa meillä on tarve tulla lohdutetuksi tai autetuksi.

Voimme tunnistaa itsessämme myös vihaisen lapsen, jolloin olotilamme on turhautunut, kärsimätön, kiukutteleva tai raivoava. Vihaisen lapsen moodissa koemme kiukkua siitä, että toiset eivät ole meitä varten haluamallamme tavalla. Olomme on kuin vihaisella lapsella; on vaikea hallita omaa tunnetta ja käyttäytyä ”järkevästi”. Kiukku voi tulla hallitsemattominakin ryöppyinä. Vihaisen lapsen moodissa meillä on tarve tulla ymmärretyksi: miksi on paha olla. Voi olla hyväksi miettiä, mikä haavoittuneisuuden tunne vihaisuuden alta löytyy.

Haavoittuneen ja vihaisen lapsen moodin lisäksi meiltä voi löytyä vaativa ja rankaiseva moodi. Sellainen syntyy, kun lapsen haavoittuvuuden tunteisiin ei vastata ja lapsi alkaa suhtautumaan omaan haavoittuneisuuteensa tai vihaisuuteensa kielteisesti. Tämän seurauksena voimme aikuisena suhtautua vähätellen tai vaativasti omaan haavoittuvuuteemme tai vihaisuuteemme.  Rankaisevassa moodissa saatamme (alitajuisesti) kokea jatkuvaa syyllisyyttä ja tarvetta rangaista itseämme. Vaativassa moodissa taas koemme, että meidän täytyy olla täydellisiä, suoriutua erinomaisesti, saavuttaa tietty asema, laittaa toisten tarpeet omien edelle, olla korostuneesti toisia varten tai olla tehokas. Tässä moodissa tuntuu kielletyltä ilmaista omia tunteita tai olla spontaani.

Rankaiseva tai vaativa sisäinen puheemme on siis seurausta tai heijastusta siitä, miten muut ovat meitä kohdelleet ja puhutelleet. Rankaiseva tai vaativa sisäinen puheemme voi myös heijastaa lapsiosamme  pettymystä siihen, että tarpeitamme ei ole nähty. Pettymys voi kääntyä omien tarpeiden ja itsen mitätöimiseksi. Tällä tavoin suojaamme itseämme haavoittavissa tilanteissa. 

Selviytymiskeinot

Edellisten lisäksi skeematerapiassa oleellista on ymmärtää myös selviytymismoodejamme eli -keinojamme. Selviytymismoodien tarkoitus on suojata meitä haavoittuvuudentunteiltamme. Ne yrittävät myös suitsia rankaisevaa tai vaativaa sisäistä ääntämme. Lapsuudessamme ja nuoruudessamme nämä selviytymismoodit olivat keinojamme pärjätä vaikeissa tilanteissa. Selviytymismoodien runsas käyttö aikuisuudessa aiheuttaa kuitenkin meille ongelmia niin itsemme kuin muidenkin kanssa.

Selviytymiskeinot voidaan jakaa kolmeen osaan (suluissa vaihtoehtoisia käsitteitä, joita myös käytetään samaa tarkoittavina):

1. Suojautujan moodi (pakenija, välttelijä)
2. Mukautujan moodi (alistuja, jähmettyjä)
3. Ylikompensoijan moodi (hyökkääjä, taistelija)

Suojautujan moodissa meidän on vaikea olla tässä hetkessä. Voimme tuntea levottomuutta, tarvetta puuhailla/suorittaa koko ajan jotain tai sitten eksymme pelien tai somen maailmaan. Oleellista on se, ettemme halua kohdata hankalia tunteitamme. Suojautujan moodi kertoo yleensä pohjalla olevasta haavoittuneen lapsen moodista.

Mukautujan moodissa meitä ohjaa tarve miellyttää muita ihmisiä, toimia heidän hyväkseen ja samalla estää heitä olemasta meille vihaisia. Tässä moodissa olemme alistuneet (alitajuisesti) toisten odotuksiin ja mukautamme itseämme aina kuhunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Taustalla on usein arvottomuuden tai huonommuuden kokemuksia, joiden vuoksi olemme hylänneet omat tarpeemme ja tunteemme (tai osan niistä).

Ylikompensoijan moodi sen sijaan saa meidät kieltämään oman haavoittuvuutemme ja jopa korostamaan omaa arvoamme. Tarpeen tullen puolustamme itseämme hyökkäävästi ja saatamme tuolloin käyttäytyä muita kohtaan vähättelevästi tai viileästi. Käyttäytymisellämme voimme työntää toisia ihmisiä kauemmaksi. Taustalta löytyy usein kokemuksia, joissa itse on tullut satutetuksi.

Tunnelukkojen työstäminen

Omien tunnelukkojen ja erilaisten moodien tiedostaminen ja kohtaaminen ovat ensiaskel niistä vapautumiseen. Omien tunnelukkojen oivaltaminen ei välttämättä ole vaikeaa, mutta vanhojen toimintamallien, ajatusten ja uskomusten muuttaminen voi vaatia kärsivällisyyttä ja lujaa lempeyttä itseään kohtaan. Tunnelukot saavat meidät luuleman, että ne ovat osa identiteettiämme, mutta näin ei kuitenkaan ole.  Koskaan ei ole liian myöhäistä kohdata omia tunnelukkojaan ja alkaa vapautumaan niiden puristuksesta. Netistä löytyy omahoito-ohjelma mielenterveys.fi -sivustolta niille, jotka haluavat työstää tunnelukkojaan itsenäisesti. Apua ja tukea saa myös skeematerapiaan perehtyneeltä lyhytterapeutilta.